Lopultakin Kerttu alkoi tuntea olevansa messussa. Suomenkieliset rukoukset olivat tuttuja, kun niihin keskittyi.
Mummo nousija käveli alttarille polvistumaan ja ottamaan vastaan ehtoollisen. Kerttu ei halunnut seurata perässä. Hän olisi ensin halunnut tunnustaa syntinsä papille, ripittäytyä. Hyveellinen mallivaimo ei olisi saanut rauhallista Henkkaa suuttumaan ja karkaamaan omasta kodistaan!
— Lähet sie kirkkokahville, vanhus kysyi öylätin muruset suupielissään.
— Tosi mielelläni! Kerttu hihkaisi, niin että kirkko kajahti, vaikka ehdotus sisälsi uhkauksen kupillisesta suomalaista kahvia. — Harvoin suomalaiset pyytää toista minnekään, hän jatkoi hieman hiljempaa, kajahdusta pahoitellakseen.
— No mie oonki karjalaine! mummo nauroi.
Vanhuksen nimi oli Tellervo, ja koska hänen oli vaikea kävellä, Kerttu ja hän kulkivat käsikynkkää seurakuntatalolle. Talo kahvipöytineen ei ollut kovin kaukana, mutta Tellervo ei tuhlannut siitä metriäkään. Hän selitti aikaa hukkaamatta Kertulle, miten oli jäänyt leskeksi ja miten poika oli sitten houkutellut hänet Etelä-Suomeen asumaan palvelutaloon oman kotinsa lähelle. Siinä palvelutalossa oli vaan kovin hidasjärkistä ja jähmeäjalkaista porukkaa, kirkkoonkin sai Tellervo astella ylhäisessä yksinäisyydessään. Poika ja lapsenlapsetkaan eivät kovin usein malttaneet harrastuksiltaan tulla käymään, mutta Tellervo ei lannistunut, hän oli aina menossa ja keksi kyllä tekemistä.
— Myö Karjalan tytöt pannaa ilo pintaa vaik' syvän märkänis! Jos mie öisin surevaa sorttii, ni mie öisin voinu yhtä hyvi jäähä suremaa miun kottii, mist mie läksin evakkoon nuorena likkana, ja siilo mie en kyllä ennää ois täs näi!
— Mitä evakko tarkottaa? Kerttu tiedusteli, koska evakko kuulosti oudoista sanoista kaikkein oudoimmalta.
Hän ei ymmärtänyt kaikkea, mitä mummo kertoi, mutta sen hän ymmärsi, että mummo oli kertomapäällä.
— Evakko, se oi sitä ku myö lähettiin venäläistä pakkoo 1939… Voi, ootsie kuullu sen laulun, siin se sanotaa niin kauniist! Tellervo sanoi ja alkoi laulaa värisevällä äänellä: — Laps olen köyhän kauniin Karjalan, vaan perinnön sain kaikkein kalleimman: sain laulun, soiton lahjan sydämeen, en niitä vaihtais onneen maalliseen…
Pappi hölkkäsi kaavunhelmojaan pidellen heidän taakseen ja huohotti:
— Ja Tellervo on heti tutustumassa uusiin seurakuntalaisiin! Tellervo on niin puhelias ja tykkää jutella uusien ihmisten kanssa.
— Tellervo on ihan niin ku mun mummo, Kerttu sanoi.
Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset
Aina menossa. Hyvin paljon poissa kotoa.
Ehtoollisen, perusmuoto ehtoollinen. Kristillisessä jumalanpalveluksessa tarjottu leipä ja viini.
Ei käynyt kieltäminen. Ei voinut kiistää. Asia oli juuri niin. Sitä ei pystynyt kieltämään.
Harrastuksiltaan. Harrastukset estävät.
Herra siunaa. Yllättynyt huudahdus. Kirjaimellisesti Jumala antaa hyvän tapahtua.
Hidasjärkistä. Hitaasti ajattelevaa. Ei älykästä. Typerää.
Hipsi. Käveli vaivattomasti, kevyesti.
Hölkkäsi kaavunhelmojaan pidellen. Hölkkäsi samalla kun piti kaapunsa reunoista kiinni.
Ilo pintaa vaik' syvän märkänis. Ilo pintaan vaikka sydän märkänisi. Ollaan iloisia, vaikka sydän olisi kuollut ja mätänisi.
Jumalanpalvelus. Uskonnollinen tilaisuus, jossa palvotaan Jumalaa.
Jähmeäjalkaista. Hitaasti kävelevää. Jähmeillä jaloilla ei kävellä nopeasti.
Jäähä suremaan. Jäädä suremaan.
Kaapu. Pitkä vaate, joka ulottuu kaulasta jalkoihin asti.
Kaikkivaltias. Henkilö, joka saa päättää ja määrätä kaikesta.
Kajahti, perusmuoto kajahtaa. Alkaa soida. Kuulua hetken aikaa. Vain ääni voi kajahtaa.
Kastettu. Otettu kirkon ja seurakunnan jäseneksi. Kirjaimellisesti tehty märäksi.
Katse lähti harhailemaan. Katsoi sinne tänne, ilman suuntaa tai selvää päämäärää.
Kertomapäällä. Haluaa kertoa.
Kiehnännyt, perusmuoto kiehnätä. Olla oikein lähellä toista. Liikkua kiinni toisessa. Hieroa itseään toista vasten.
Komeili. Oli komea, hieno.
Kristillisyytemme. Sen, että olemme kristittyjä.
Kuorsaukseen. Meteliin, jota ihmiset pitävät nukkuessaan kun hengittävät ulos. Varsinkin, jos nenä on tukossa tai jos on juonut alkoholia.
Kupolin. Kaartuvan katon. Holvikaton.
Kurtistamassa. Rypistämässä. Kiristämässä. Tekemässä kurttuiseksi.
Käsikynkkää. Käsivarret yhteen kietoutuneina.
Käytävällä, perusmuoto käytävä. Paikasta toiseen vievä, kävelemiseen tarkoitettu tyhjä tila.
Liperit. Kaulus, jota papit käyttävät.
Lähet sie. Lähdetkö sinä.
Lähetyskolehtiin, perusmuoto lähetyskolehti. Kirkossa käyviltä kerättävä vapaaehtoinen raha, joka lähetetään ihmisille, jotka auttavat muita ja yrittävät houkutella lisää ihmisiä samaan uskontoon. Nämä ihmiset ovat lähetystyössä.
Maallinen. Sellainen, joka on maan päällä eikä taivaassa. Kevytmielinen, paheellinen, syntinen. Ei uskonnollinen.
Maistraattihäät. Avioliittoon vihkiminen toimistossa niin ettei uskontoa ole mukana.
Mallivaimo. Niin hyvä vaimo, että muiden vaimojen pitäisi ottaa mallia, matkia häntä.
Meneillään. Menossa. Juuri nyt tapahtuva.
Mie tykkään tästpapist. Minä tykkään tästä papista.
Myö. Me.
Naispappiloit. Naisia pappeina.
No mie oonkii. No minä olenkin.
Noudata, perusmuoto noudattaa. Totella.
Näpistänyt, perusmuoto näpistää, varastaa jotain halpaa.
Osoittakaamme. Osoitamme, näytämme yhdessä. Kannustava pyyntö.
Pahoitellakseen. Koska oli pahoillaan.
Pakanan. Uskonnottoman. Toista uskontoa tunnustavan.
Palvelutaloon, perusmuoto palvelutalo, vanhuksille tai vaikeasti vammaisille tarkoitettu talo. Sen asukkaita palvellaan, koska he eivät selviä ilman apua.
Pani merkille. Huomasi.
Piispa. Pappien pomo. Hengellinen johtaja. Piispa vihkii papit eli tekee ihmisistä pappeja.
Pyhiinvaeltajaksi, perusmuoto pyhiinvaeltaja. Henkilö, joka matkustaa jonnekin uskonnollisista syistä.
Raskassoutusta. Raskassoutuista. Väsyttävää. Vaikeaa kestää. Kirjaimellisesti tässä soudetaan veneellä, jossa on paljon painoa tai joka kulkee vastatuuleen. Soutaminen on siis raskasta.