Saarnan aihee takkii. Saarnan aiheen takia. Papin uskonnollisen puheen takia.
Saarnastuolista, perusmuoto saarnastuoli. Koroke puhujille kirkossa. Usein hyvin koristeellinen.
Salaliittolaiskatseen. Katseen, joka kertoo, että katsojalla ja sillä jota katsotaan on yhteinen salaisuus.
Sanankuulijat. Papin sanoja kuuntelemaan tulleet.
Se oi sitä ku myö lähettiin venäläistä pakkoon. Se oli sitä kun me lähdimme pakoon venäläisiä.
Seurakunta. Samalla tavalla uskovien ihmisten joukko, joka osallistuu samoihin jumalanpalveluksiin ja muuhun uskonnolliseen toimintaan. Ainakin periaatteessa osallistuu.
Seurakuntalaisiin, perusmuoto seurakuntalainen. Seurakunnan jäsen.
Sit mie mietin. Sitten minä mietin.
Suitsukesavun. Suitsuke on hyväntuoksuinen tikku, josta tulee tuoksuvaa savua, kun sitä polttaa.
Supisi, perusmuoto supista. Puhua hiljaa, joskus epäselvästi.
Surevaa sorttii. Surevaa sorttia. Helposti suremaan jäävä. Herkästi masentuva.
Syyllisyydentuntoonkin, perusmuoto syyllisyydentunto. Tunne siitä että on tehnyt jotain väärää, pahaa.
Talo kahvipöytineen. Taloja sen pöytä, jolla oli kahvia tarjolla.
Toissii immeisii. Toisia ihmisiä.
Torniin, perusmuoto torni. Korkea, kapea rakennuksen osa.
Tuhlannut, perusmuoto tuhlata. Käyttää loppuun turhaan. Kuluttaa ilman syytä. Haaskata.
Tuomitse, perusmuoto tuomita. Julistaa syylliseksi. Määrätä rangaistus.
Urut. Soitin, vähän niin kuin piano, jonka koskettimiin on yhdistetty isot pillit, jotka puhaltavat äänen ulos.
Vastatuuleen. Siihen suuntaan, mistä tuuli puhaltaa.
Velmun, perusmuoto velmu. Ovela. Tietää että on hieman tuhma.
Veteli sikeitä. Nukkui. Veti monia syviä unia.
Vienyt vihille, perusmuoto viedä vihille. Mennä naimisiin sen kanssa, jota tässä viedään.
Värisevällä. Vapisevalla, tärisevällä.
Viima. Kylmä, kova tuuli.
Ylhäisessä yksinäisyydessään. Yksin, koska muut eivät ymmärrä, että heidän kannattaisi myös tehdä sitä mitä hän tekee yksin.
Öylätin. Kristillisessä jumalanpalveluksessa tarjotun leivän.
Yhdeksäs luku, jossa siivotaan ja sisustetaan elämää paremmaksi
Heidi heräsi Eijan vauhkoamiseen.
— Jo on siinä mulla pariskunta! Toinen on lähteny kirkkoon! Siis kirkkoon! Ois-han se pitäny arvata että rukoilemaanhan se hupakko livahtaa heti kun Henkan silmä välttää.
— Hyvää se Kertulle tekee. Jospa se siellä vähän rauhottuis, Heidi mumisi toinen silmä auki, toinen kiinni.
— Ja se toinen — se se vasta on ohjelmanumeron keksinyt. Viedä nyt mun lapsi telttailemaan pimeään, lumiseen metsään! Mikä päähänpisto! Eija päivitteli.
Se sai Heidin havahtumaan ja avaamaan toisenkin silmänsä. Eija roikotti hänen edessään paperilappua, jossa luki Jevgenin raapustamilla harakanvarpailla:
ME LHETIN METSÄN T JEVGENI
— Mistä toi löyty? Heidi kysyi.
— Eteisen lipaston alta. LHETIN. Mä oon sata kertaa selittäny Jevgenille, mitä eroa on lyhyellä ja pitkällä vokaalilla ja että tällaiseen sanaan tulee kyllä kaksoiskonsonantti!
— Jevgeni on vasta kuus, Heidi muistutti.
— Siinä iässä muissa maissa käydään jo koulua, Eija huomautti. -Tai sitten ei käydä, Heidi mumisi ja ajatteli Kerttua.
— Jos Mariquita olisi eilen pitänyt silmänsä auki eikä vain pillittänyt, kun se konttasi lattialla, niin sekin olisi löytänyt tän viestin, Eija motkotti.
Nyt Heidi huomasi, että Eijan toisessa kädessä oli moppi.
Sellainen oli stressaantunut Eija. Aina siivoamassa. Aivan kuin hän olisi kotiaan kuuraamalla samalla tullut kuuranneeksi elämäänsäkin. Koti hyvin, elämä hyvin!
Heidille ei olisi tullut mieleenkään alkaa siivota jonkun toisen kotia. Hän ei yli-päätäänkään uskonut säihkyvän kodin ihmeitä tekevään voimaan. Päinvastoin Heidi oli sitä mieltä, että mitä enemmän koti kiilsi, sitä väsyneempi oli se, joka kodin oli kiillottanut.
Irvistäen Heidi kampesi itsensä jaloilleen ja laahusti vessaan, missä hän muisti, ettei ollut ottanut hammasharjaa mukaansa.
Eiliset plakit yhä purukalustolla ja paha maku suussa, kuinka inhottavaa! Onneksi baareissa ei enää sentään saanut tupakoida, niin kuin hänen nuoruudessaan. Silloin Heidillä oli ollut tällaisten illanviettojen jälkeen pää kipeä silkasta savusta.
Vessan oven läpi Heidi kuunteli, kuinka Eija selitti Henkan olevan vanha partiopoika.
— Meillähän on melkein viisitoista vuotta ikäeroa. Mä aina vein Henkkaa partioon ja takaisin. Se tykkäsi siitä touhusta, ja teini-ikäisenä se toimi jonkin aikaa par-tionjohtajanakin. Tämä Anssi, jonka kanssa se meni eksymään sinne Kolumbiaan, on alun perin partiosta tuttu kaveri.
— Hyvä ajatus, Ainonkin vois laittaa partioon vähän isompana, Heidi kommentoi, jottei Eija olisi epäillyt hänen nukahtaneen vessanpöntölle.
Henkka ja Jevgeni siis nukkuivat nyt jossakin kuusenkäpyjen alla, männynjuur-ten välissä talvimakuupusseissa. Pieni kamiinakin heillä oli mukanaan. Olihan?
— Kyllä Henkan on täytynyt käydä taas lainaamassa kamiinat ja muut vehkeet Anssilta, Eija päätteli ja lisäsi: — Sillä jätkällä on kaikki maholliset ja mahottomat ulkoilukapistukset sukelluspuvusta vuorikiipeilysettiin. Voi taivaan talikynttilät, Heidi, kahvinkeittimessä on edelliset purut suodatinpussissa homeella maustettuna!
— Henkka ja Kerttu ei taida paljon juoda kahvia, Heidi totesi kävellessään Eijan kännykkä kädessään keittiöön.
Heidi etsi Kertun numeron ja soitti.
— Hei Eija, Kerttu vastasi heti. — Mä oon menossa Tellervon luo kylään, ihan lähelle, palvelutaloon. Me tutustuttiin kirkossa, Tellervo on Karjalasta ja oikein eloisa ja puhelias.
Kerttu kuului olevan hermostunut. Mitä Eija mahtoikaan ajatella siitä, että hän oli jättänyt yövieraansa kahden puputtaakseen pullaa ihan toisaalla! Ja Eija olikin kuin myrkyn niellyt. Ei taida tytölle kunnian kukko laulaa, Heidi mietti. Ja päätti olla itse torumatta Kerttua.
— No kiva että sulia on seuraa. En mä oo Eija vaan Heidi, soitan Eijan kännykästä. Jos sä pärjäät ilman meitä, niin me voitais Eijan kanssa lähteä takas meiän lasten luo.
Ennen kuin Heidi ehti kertoa Eijalle Kertun uusimmasta siirrosta, Eija oli taas äänessä.
— Siis kato mitä kauheita lehtiä nää lukee! Seiskoja ja Reginoita ja kaiken maailman iltapäivälehtiä täällä kyllä lojuu, mutta noita mun ostamia Suomen kirjallisuuden klassikoita eivät näytä avanneenkaan!
Heidin katse ei kuitenkaan osunut mihinkään lehteen, vaan paperilappuseen kirjahyllyssä esitepinon päällä. Esitteet esittelivät ammattikouluja. Lapussa luki: «Sanotaan, että naiset ovat joko kauniita tai älykkäitä, mutta sinä Rakkaani olet kumpaakin. Tässä ovat pyytämäsi esitteet.»