Kerttu oli jälleen näkevinään oman isoäitinsä. Hänellä oli aina sama leninki yllään.
— Hyvä kun sulia on eläke. Mun isoäidillä ei ollu, vaan se teki töitä vielä sinäkin päivänä kun se kuoli. Pesi pyykkiä ja parsi vaatteita. Mun veljet sano sille, että lopeta mummo jo, mutta mummo jatko vaan. Se sano, että mun pitää voida pysyä koulussa.
— Siun mummo oi kunno ihmine. Ja sillä oi kunno lapsenlapset, Tellervo kehui. Mutta sitten mummo kuoli.
Voi ei, taas Kerttua itketti! Hänen mielialansa olivat kuin vuoristorata-ajelulla. Raskaana oleminen ei ollut herkkua.
— Anteeks. Mä muistan mun oman mummon. Ja kun mun piti kuitenkin lopettaa koulu.
«Ja kun mun mies on metsässä teltassa eikä se vastaa puhelimeen», Kerttu olisi halunnut jatkaa, mutta Tellervo puhui jo:
— Voi, mie tiiän miltä se tuntuu! Miekää en saanu mennä oppikouluu, vaikka miun opettaja kävi oikeen puhumassa miun isälle ja äitile, että päästäisivät. Ku miul-la oli tuota lukupäätä. Eihä meillä ollu varraa.
— Mä luulin että Suomessa kaikki pääsee kouluun, Kerttu hämmästyi.
— Nykysii kaikki pääseekin. Ja siks kaikil minnuu nuoremmil onkii nyt hienot työpaikat ja kommeet talot ja ain johokii kiire.
Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset
Assuuks siunkii mummois näin levveest. Asuuko sinunkin isoäitisi näin mukavasti.
Herkkua. Hyvänmakuista; jotakin, mistä itse pitää kovasti. Se mikä on yhdelle herkkua voi olla toisen mielestä inhottavaa.
Hänen mielialansa olivat kuin vuoristorata-ajelulla. Hänen olonsa oli välillä ylhäällä eli hyvä ja välillä alhaalla eli paha, hänen tunteensa menivät nopeasti ylös ja alas. Vuoristorata. Huvipuiston laite, jossa juna vie matkustajia korkealle ja taas matalalle ja saattaa jopa kääntää heidät pää alaspäin.
Mutta ei meillä ollu varraa. Mutta meillä ei ollut varaa. Me emme voineet maksaa, rahaa ei ollut tarpeeksi.
Mykistyi. Hiljeni. Ei keksinyt mitä sanoisi.
Kehräävään. Tyytyväiseen. Kehrääminen tuo mieleen kissan; kissa pitää kehräävää, hurisevaa ääntä kun se on tyytyväinen. Kehrääminen voi olla myös langan tekemistä; esimerkiksi villa kehrätään langaksi.
Kiikkustuolitkin. Kiikkus- eli keinutuolissa ei ole jalkoja vaan kaartuvat jalakset, joiden päällä tuoli ja sen päällä istuva ihminen voivat keinua. Tällaisia tuoleja käyttävät Suomessa eniten vanhat ihmiset.
Kodikkaaks. Huone sisustetaan kodikkaaksi kun halutaan, että se muistuttaisi kotia, saisi ihmiset tuntemaan, että he ovat kotona.
Koreilla. Haluta näyttää toisten silmissä korealta eli hienolta, tyylikkäältä, kauniilta.
Kova tyttö. Innokas tekemään jotakin. Se joka on kova tyttö juoksemaan on innokas juoksija, ja jos joku on kova tappelemaan, hän tappelee usein.
Kerttu olijalleen näkevinään oman isoäitinsä. Kerttu kuvitteli näkevänsä oman isoäitinsä. Vai kuvitteliko…?
Mitä siepiät miun matalasta majasta? Mitä sinä pidät minun matalasta majastani?
Matala maja on koti, joka ei ole kovin hieno ainakaan sen mielestä, joka siellä asuu.
Myö vaa kiikutaa. Me vain keinumme.
Parsi vaatteita. Korjasi vaatteissa olevia reikiä neulalla ja langalla.
Pöyvil. Pöydillä.
Ryijyi. Ryijyjä. Mattoja, jotka eivät ole lattialla vaan seinillä, koristeina.
Shoppailemmaa. Shoppailemaan. Tekemään ostoksia. Tavallisessa ruokakaupassa ei tosin shoppailla, vaan esimerkiksi vaate- tai kirjakaupassa.
Syyvää pillerilöi. Syödään pillereitä. Siis lääkkeitä.
Tappamassa aikaa. Tekemässä jotakin ei kovin tärkeää tai kiinnostavaa, koska on tylsää. Ne, joilla on liikaa aikaa, tappavat sitä.
Törsätä. Tuhlata. Kuluttaa rahaa turhaan.
Yhdestoista luku, jossa Kerttu tapaa tuttuja neuvolassa
Tämä Kerttu se vasta oli mukava tyttö. Hän ymmärsi hyvän seuran päälle siinä missä Tellervokin! Toisin kuin monet hemmotellut suomalaiskakarat, tämä musta ihminen ei sanonut olevansa liian kiireinen, kun Tellervo pyysi kylään. Eikä hän pitänyt omia kiireitään niin tärkeinä (kuten Tellervon yliaktiiviset pojanpojat), ettei olisi puhelimeen malttanut vastata, kun Tellervo soitti — niin, Tellervo oli sunnuntai-iltana soittanut uudelle ystävättärelleen oikein kahteen kertaan, ja kolmannen kerran varhain maanantaiaamuna. Eikä tumma tyttö keskeyttänyt, kun Tellervo puhui; hänellä oli kärsivällisyyttä ja käytöstapoja!
Mikä parasta, Kerttu ei väittänyt, että Tellervollehan-olisi-siitä-liikaa-vaivaa-joten-kiitos-ei, kun Tellervo ilmaisi halunsa lähteä maanantai-aamuna Kertun mukaan äitiysneuvolaan.
Niinpä he kaksi nyt istuivat vieretysten neuvolan odotushuoneessa.
— Nuo miun pojanpojat ei oo yhtää viksui, hiin ku sie Kerttu. Hyö vaa varttoo ja lykkää sit lapsen tekkoo, vaik mie kui varotan, ettei se ennää nii vaa käy ku morsian on jo yli kolmenkymmenen, mahokshan ne siinä vartoossaan jo tulloo. Just mie luin lehest, mite Helsingiskii enssynnyttäjän keski-ikä on jo 31! Myö suomalaiset loput-tas kesken ilman sinnuu!
Äkkiä pieni naurava musta poika juoksi Kertun luo.
— Onks hää siulle sukkuu? Tellervo uteli ihmeissään, kun Kerttu nosti pojan syliinsä.
— Se on Asad, mun miehen siskon pojan naapuri.
Asadin perässä neuvolaan lipuivat lastenvaunut. Värikkäisiin vaatteisiin pukeutunut nainen työnsi ne nurkkaan, vaunujen parkkipaikkaan, ja sanoi jotakin Asadille.
— Mitä se sannoo, Tellervo kuiskasi Kertulle.
— En mä tiiä. Ei ne puhu espanjaa.
— Eihä se mittää haittaa, mie en puhu ku suomee vaaja hyvi oon tähä ikkää ast pärjänny! Tellervo hihkaisi.
Vauvanvaunuja työntänyt nainen jätti pienokaisensa rattaisiin ja kevensi vaatetustaan. Hiukset edelleen kuitenkin huivin alla hän riensi riisumaan Asadin talvipuvun.
— Mä en jaksa odottaa kevättä. Aamulla mä oon ihan epätoivonen, kun pitää katsoa, että kaikilla lapsilla on tarpeeksi vaatteita päällä! nainen naurahti.
— Sie se oot muuten järkeväst pukeutunnu Suomen säähän! Noilla vaatteilla tarkenee, Tellervo kehui.
— Joo, kaikki suomalaiset ei pukeudu lämpimästi. Mä näin lauantaina bussipysäkillä naisen, jolla oli vaan lyhyt hame ja sukkahousut päällä, Kerttu sanoi.
— Se olikin virhe. Mulla on vieläkin kylmä. Mutta kauneuden eteen on kärsittävä, vastasi odottamaton naisääni.
Se kuului neuvolan terveydenhoitajalle. Kerttu näytti hivenen yllättyneeltä. Hän seurasi hoitajaa huoneeseen jättäen Tellervon tutustumaan afrikkalaiseen perheeseen. Kuinka mielenkiintoista! Tellervoa olivat Afrikan asiat aina kiinnostaneetpa hän olikin aina tukenut aktiivisesti kristillistä lähetystyötä tuolla mantereella.
— Kirkossaha mie tuon Kertun näin! Miu mielest suomalaiset sais ottaa oppia afrikkalaisista ku siellä nuoretkii käyp kirkossa, mut meil immeiset vaa nukkuu vaik puolee päivää sunnuntaina, ku ei oo lapsiakaa herättämäs, ku ehä nää mei nuoret ennää osaa lapsiikaa tehhä, Tellervo avasi keskustelua.