— Jos kuule Henkka pitäisi kännyään auki, kukaan meistä ei kiertelisi kehää tällä tavalla. Herra salapoliisi saa luvan keksiä jotain muuta, Eija hymähti.
Salapoliisi — sitä sanaa Anssi ei ollut vuosiin käyttänytkään. Viimeksi varmaan silloin kun hän leikki sellaista Henkan kanssa. Eija oli ollut otollinen epäilty, jota oli ollut hauska varjostaa. Varsinkin silloin kun Eija oli yrittänyt pussailla poikakaveriaan, tosin siitä pikkupojat jäivät pari kertaa kiinni ja silloin kävi kyllä huonosti. Mutta yleensä he olivat vain seuranneet Eijaa, lueskelleet nauraa räkättäen hänen päiväkirjaansa, napanneet hänen lompakkonsa ja kopioineet sen sisällön muistikirjoihinsa, ja sen sellaista.
Lompakko.
Anssilla välähti.
— Eija, missä Henkka säilyttää verkkopankkitunnuksiaan?
Eijallakin välähti. Hän syöksyi Henkan työpöydän luo, avasi lipaston laatikon ja tietokoneen.
— Tää on sitten rikollista, hän totesi.
— Yllytät pikkuveljesi viattoman kaverin rikoksen polulle, Anssi sanoi.
— Mikä voi olla Henkan tietokoneen salasana? Eija huokasi.
— Tadaa! Mulla on mun duunikannettava mukana, Anssi sanoi ja avasi työtietokoneensa.
— No kerro nyt, mitä se Henkka sano kun se kävi sun luona, Eija sanoi.
— Ei se paljon sanonu, me pelattiin jokunen matsi Wiillä ja sitten se lähti.
— Ei kun mitä mieltä sä oot, mikä on tän aviokriisin perimmäinen syy? Mitä Henkka sulle kertoi?
— Aviokriisin? Se vaan sano että tarttee tilaa ku kotona loppuu happi.
— Minkä takia loppuu? Eija tivasi.
— Mistä minä tiedän, tenttamaanko ois pitäny ruveta? Anssi älähti.
Miksi naisten piti tehdä kaikesta ihme draamaa? Henkanhan oli ollut jo korkea aika jättää arvon rouva oman onnensa nojaan ja lähteä tuulettumaan. Mies kuin mies tuli hulluksi jos joutui roikkumaan kuin paita ja peppu jonkun naisen kanssa monta kuukautta putkeen.
— Vähätkö sä että te vaan pelasitte jotain ihme peliä ettekä puhuneet aviokriisistä mitään? Eija kysyi epäuskoisena.
— Mitä siinä nyt on puhumista? Ei Henkan olo jauhamalla parane, sanoi Anssi ja yhdisti koneensa Henkan langattomaan verkkoon.
Pian he olivat verkkopankissa — Henkan pankkitunnuksilla.
— Katohan. Jätkä on tänään vieny Jevgenin syömään kebabia siihen ravintolaan teidän mökin lähelle, Anssi totesi.
— Mutta naapurin Jessehän kävi just autolla kattomassa, että tie mökille on vieläkin lumen alla! Se soitti mulle just ennen kuin sä tulit ja kertoi, Eija huudahti.
— Ei olis ensimmäinen kerta kun Henkka menee mökille jalan metsän läpi.
— Umpihangen läpi? Eija ihmetteli.
Samassa Eijan silmät osuivat mielenkiintoiseen yksityiskohtaan Henkan pankki tilitiedoissa.
— Lentoyhtiö, eteläamerikkalaiselta kalskahtava nimi… Eikös tuolla rahalla saa vain yhden hengen menolipun? Ei kai tilanne sentään voi olla jo niin paha!
Sanontojen ja vaikeiden sanojen selitykset
Aviokriisin. Suurten ongelmien avioliitossa.
Duunikannettava. Työsuhdetietokone. Työpaikan mukana tullut kannettava tietokone.
Epäilty. Mahdollinen rikollinen, ehkä syyllinen. Henkilö, jota epäillään, jonka epäillään tehneen pahaa.
Epäuskoisena. Niin ettei hän melkein uskonut.
Esikouluun. Vuotta ennen oikean koulun alkamista useimmat lapset Suomessa menevät esikouluun harjoittelemaan koulunkäyntiä.
Että se pitää tolia pakkasella lasta metsässä! Paheksuva huudahdus, päivittelyä. Että-sanalla voi aloittaa lauseen, kun haluaa moittia ja paheksua sitä, miten asiat ovat.
Tolia, tuolla.
Henkalla meni huonosti. Henkan asiat olivat huonosti. Henkan elämä oli kurjaa.
Huumorimielellä. Halukas vitsailemaan ja nauramaan. Hauskalla päällä, hupaisalla tuulella.
Ihme draamaa. Kuin olisimme keskellä teatteriesitystä tai elokuvaa, vaikka elämme tavallista elämää.
Ihme peliä. Peliä. Ihmeellinen on puhujan mielestä tilanne, jossa peliä on pelattu.
Kalskahtava. Kuulostava.
Kapistukset. Esineet.
Kavahti. Pelästyi, hypähti kauemmas siitä mikä oli pelottavaa.
Katos. Katsohan.
Kattomassa. Katsomassa.
Kiertelisi kehää. Kävelisi ympyrää. Olisi levoton ja kävelisi hermostuneena, ilman tietoa siitä, minne.
Kipunoivat silmät. Silmät, joista melkein lentää kipinöitä, aivan kuin ne olisivat nuotio. Kipunoivat silmät kuuluvat usein vihaiselle ihmiselle.
Kopioineet. Jäljentäneet. Piirtäneet mallista samanlaisen.
Kuin paita ja peppu. Kaksi henkilöä, jotka ovat koko ajan yhdessä.
Langattomaan verkkoon. Internetiin ilman johtoja.
Löhöillyt. Maannut rentona.
Maljakolla, perusmuoto maljakko. Astia, johon voi laittaa kukan, jolla on pitkä varsi. Vaasi.
Maljakonheittelyvaiheessa. Vaiheessa, jossa heitellään maljakoita. Huonossa tilassa, jossa ollaan vihaisia vaarallisilla tavoilla.
Menolipun. Lipun, jolla pääsee vain yhteen suuntaan, ei takaisin.
Metsäleireilyä. Ajan viettämistä päivällä ja yöllä metsässä, yöllä yleensä teltassa.
Mies kuin mies. Jokainen mies.
Monta kuukautta putkeen. Samaa asiaa monen kuukauden ajan.
Muistikirjoihinsa, perusmuoto muistikirja. Pieni, tyhjä kirja, johon ihminen voi kirjoittaa asioita, jotka eivät saa unohtua. Kirja muistaa kun hän ei enää muista.
Nauraa räkättäen. Nauraa kovalla äänellä, ehkä ilkeästi.
Olla tosi hermona. Olla hyvin hermostunut, hädissään, levoton.
Oman onnensa nojaan. Yksin. Nojaamaan omaan onneensa.
Otollinen. Sopiva. Helposti tehtävään otettava.
Paikannuspalvelu. Palvelu, joka kertoo, missä paikassa joku tai jokin on.
Palelluttakoon. Hän saa palelluttaa itsensä.
Palelluttaa, tehdä kylmäksi, jäädyttää.
Pankkitilitiedoissa. Tiedoissa, jotka pankki antaa pankkitilin tapahtumista: kenelle on maksettu, keneltä on tullut rahaa tilille.
Panttivanki, vangittu ihminen, jota vangitsija ei päästetä vapaaksi ennen kuin saa mitä haluaa.
Pasmat sekaisin. Suunnitelmat sekaisin. Elämän suunta, tulevaisuus kadoksissa. Alunperin pasma tarkoitti lankavyyhden osaa. Lankavyyhti on pitkä lanka, joka on kiedottu rullalle, kääritty pieneen tilaan.
Perimmäinen. Syvin, pisimmällä takana oleva.
Perimmäinen syy, todellinen, oikea syy.
Pikkujätkälle, perusmuoto pikkujätkä. Poikalapsi.
Pikkupojat jäivät kiinni. Pikkupojat huomattiin, kun he tekivät pahaa.
Pussailla. Kosketella huulilla.
Päiväkirjaansa, perusmuoto päiväkirja. Kirja, johon ihminen kirjoittaa, mitä on tehnyt, mitä hän ajattelee ja miltä hänestä tuntuu. Paperiset päiväkirjat (toisin kuin Internet-päiväkirjat eli blogit) ovat yleensä salaisia eivätkä muut saa niitä lukea.